TML-Logo

TieVie-opetusportfolio


Sanna Suoranta


/ Opetusportfolio /
TieVie 15 op:/ Koulutusnäkemys / Oma oppiminen ja osaaminen / Kehittämishanke / Ryhmätyöskentelyt / Dokumentit / Palaute koulutuksesta /

Tämä osio opetusportfoliostani koskee valtakunnallista tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön koulutusta (lempinimeltään TieVie). Koulutuksessa koostettiin portfolio, josta tämä näyteportfolio on luotu. Näyteportfoliossa edellytettiin olevan ainakin jotain omasta koulutusnäkemyksestä, oman oppimisen ja osaamisen pohdintaa, oman kehittämishankkeen kuvaus ja muuta siihen liittyvää materiaalia, ryhmätyöskentelyn arviointia sekä palautetta koulutuksesta.

Käytettyjä lyhenteitä:
TieVie: Valtakunnallinen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön koulutus (http://tievie.oulu.fi/)
Internet ("netti"): TCP/IP-teknologiaa käyttävä maailmanlaajuinen useista eri verkoista koostuva verkko.
WWW: world wide web, ("web", "webbi"): HTTP-protokollalla siirrettäviä, esim. HTML-kielellä kirjoitettujen hypermediadokumenttien muodostama tietovaranto, toimii Internetissä
Internet ei siis ole sama kuin WWW!


Koulutusnäkemykseni (tieto- ja viestintätekniikan näkökulmasta)

Opettajat jälkijunassa tekniikan hyväksikäytössä

Opettajat ja kouluttajat (myös tällä kurssilla) ovat ehkä jo lähtökohdassaan jälkeenjääneitä nykyisten opiskelijoiden rinnalla: Nykyopiskelija ei muistane aikaa ennen WWW:tä, joka yleistyi yliopistoissa 1990-luvun alkupuolella ja nopeasti myös muualla - heidän aloittaessa koulunkäynnin WWW oli jo koko kansan ulottuvilla! Tietenkin riippui kunnasta ja koulusta, oliko tietokoneita ja nettiyhteyksiä kuinka oppilaiden saatavilla, mutta nettiliittymät ja kotipc:t yleistyivät kodeissa oppilaan vanhetessa yläasteikään. Nuoret käyttävät myös matkapuhelimiaan ja muita teknisiä vimpaimia paljon "vanhuksia" kätevämmin. Opiskelijalle itselleen saattaa olla melkein mahdotonta kirjoittaa tenttivastauksiaan käsin, sillä kaikkihan nykyisin tehdään tietokoneella. Pitkien perusteluita sisältävien vastausten kirjoittaminen on myös hankalaa, kun kaikki ilmaisu pitää tunkea 160 merkkiin.

Oppimisympäristövillitys

Muutama vuosi sitten tieto- ja viestintätekniikan käyttö tuntui pyörivän WWW-sivujen ympärillä, nykyisin oppimisympäristöt ovat "in". Suhtaudun kriittisesti oppimisympäristöjen käyttöön. Tämä johtunee taustastani ja kertyneistä opiskelu- ja opetuskokemuksistani. Varsin harvoin erityinen oppimisympäristö on tarpeen, sillä Internetin tarjoamilla vakiotyökaluilla pärjää varsin hyvin: Suurimman osan materiaalista voi laittaa kurssin www-sivuille, keskustelukanavat voivat yleensä olla joko täysin julkisia tai yliopiston sisällä tarjottuja (kts. esim. http://news.tky.fi/ TKY:n webnews). Näin toteutuuna kurssien materiaalit ovat kaikkien saatavilla, tietoon pääsee käsiksi koneensa käyttöjärjestelmästä ja liityntäverkosta riippumatta, ja kukin voi käyttää omaa tuttua lempityökaluaan.

Oppimisympäristö (Optima, WebCT, jne) tuo mielestäni vain yhden hyödyn verrattuna avoimeen Internetiin: opiskelijat voivat tuntea toimivansa vain oman ryhmänsä sisällä, eli esimerkiksi keskustelut eivät valu ulkopuolisille. Keskusteluissa kun opiskelija saattaa esiintyä jossain roolissa sanoen mielipiteitä, jotka eivät oikeasti ole hänen omiaan vaan roolihenkilön suuhun sopivia, ja jälkikäteen verkosta löydettyinä asiayhteydestä irroitettuna moiset saattavat olla hankalia. Oppimisympäristöön voi lisätä sisäistä materiaalia, joka ei esim. ole vielä täysin julkaisukelpoista viimeistelemättömyytensä vuoksi, tai opiskelijan vain harjoitustyötään varten kirjoittamaa.

Mitä eroa? Oikeesti, hei?!?

TVT:n opetuskäyttö on kuitenkin paljon muutakin kuin WWW-sivut ja erilaiset oppimisympäristöt. TVT tuo tiedon opiskelijan luo paikasta (ja joskus myös ajasta) riippumatta. Opettajien TVT-koulutukset korostavat ilmeisesti (tekniikan kelkasta tippumisen vuoksi) aivan liiaksi verkon eristyispiirteitä. Vaikka minusta kuulostaa älyttömältä, kun verkko-opetuskoulutuksissa yritetään korostaa verkon jokapäiväistymistä sanomalla, että eihän sitä puhuta "liitutaulu-" tai "piirtoheitinpedagogiikasta" verrattaessa verkko-opetusta "tavalliseen" opetukseen, on tässä vissi pointti. Perinteisiin lähiopetusmenetelmiin on paljon hyviä menetelmiä kehitelty, mutta miten "verkkopedagogiikka" oikeasti eroaa "tavallisesta" pedagogiikasta (ja mitä on tavallinen?). Tämän selvittääkseni lähdin mukaan TieVie-koulutukseen.

Oman oppimisen ja osaamisen pohdintaa

Lähdin mukaan Tievie-koulutukseen, jotta oppisin käyttämään tehokkaasti tietoverkkoja hyväkseni opetuksessa. Tekninen taustani on kunnossa, mutta oppimisympäristöt sinänsä ovat olleet kohtuu vieraita sillä olen kokenut ne tarpeettomiksi. Olen nyt kuitenkin tämän koulutuksen aikana oivaltanut yhden olemassaolon perustelun oppimisympäristöille: opiskelijoiden töiden ja keskustelujen näkymisen vain tietylle yleisölle, esimerkiksi kurssin opettajille ja/tai muille opiskelijoille. Lisäksi olen tutustunut useampaan oppimisympäristöön opiskelijan näkökulmasta. Silti pidän edelleen parhaana avoimiin standardeihin perustuvia eri sovelluksiin pohjautuvia "oppimisympäristöjä": sähköpostiin käytetään sähköpostia, keskusteluun "newssiryhmiä", tosiaikaiseen keskusteluun irciä, ja materiaalin jakeluun kurssin www-sivuja, ja ennen kaikkea, opiskelija saa itse valita lempiasiakasohjelmansa ja käyttämänsä teknisen välineen.

Perinteisesti kaikista koulutuksista saa eniten irti toisten kurssilaisten kokemuksista. Vaikka toimintaympäristö olisi erilainen, jotain yhtäläistä on kuitenkin löydettävissä. Joskus jopa täysin toisenlainen toimintaympäristö avaa silmät näkemään jotain parannettavaa omissa toimintatavoissa.

Tievie-koulutus korosti tänä vuonna kovasti laatua. Laatumateriaalia tuli luettua melko paljon. Perusajatus laadun mukaanottamisesta yliopistomaailmaan on mielestäni varsin hyvä, mutta pelkään kovasti tulevia toteutuksia. Kuten koulutuksen aikana moneen otteeseen todettiin, koulutuksen laatu on hankala määritellä ja mitata. Isoja uudistuksia on ollut viime aikoina turhankin monta, antakaa opettajien viimein keskittyä opettamiseen (ja tutkijoiden tutkimiseen)!

Osaamisen itsearviointi: osaan paljon ja hyvin, tietenkin :) Paljon on kuitenkin kehityttävä, jotta olisi oikeasti tyytyväinen itseensä opettajana. Luennointi ei ole koskaan ollut vahva puoleni, mutta ohjaaminen ja organisointi jne sujuvat. Ehkäpä siis verkko-opetus onkin erityisen sopivaa minulle.

Loput tarkemmat pohdinnat kuuluvat mielestäni vain minulle itselleni, joten ei niistä sen enenpää.


Kehittämishanke

Hankkeeni tarkoitus olisi tarjota uuden kansainvälisen NordSecMob-maisteriohjelman (
NordSecMob Master's Programme:n kotisivut) opiskelijoille epävirallinen virtuaaliolohuone, jossa he voisivat tutustua toisiinsa, tarjota toisilleen apua jne, sillä parhaitenhan opiskelijat itse voivat toisiaan auttaa. Toki opettajat voivat osallistua keskusteluihin, mutta tarkoitus olisi pitää kaikki tasa-arvoisina ja keskustelu vapaana.

NordSecMob-maisteriohjelma

NordSecMob-maisteriohjelma on uusi, TKK:n koordinoima viiden pohjoismaisen yliopiston tarjoama kaksoistutkintoon johtava kaksivuotinen ylempi yliopistotutkinto. Ohjelmaan otetaan 45 opiskelijaa kolmeen eri yliopistoon, ja ensimäiset opiskelijat aloittavat syksyllä 2006. Opiskelijat opiskelevat pääosin samansisältöisen perusopintopaketin ensimmäisen vuoden aikana. Tämän jälkeen opiskelijat vaihtavat toiseen yliopistoon, jossa tekevät myös diplomityönsä (kts. studentflow-kuva). Lisätietoja ohjelmasta löytyy sen kotisivuilta, osoitteesta http://www.tkk.fi/Units/CSE/NordSecMob/.

Koska ohjelmassa kyseessä on aikamoinen sekamelska yliopiston vaihtoineen, opiskelijoita on mielestäni tuettava opinnoissa "etänä". Näin he voivat myös säilyttää vertaisryhmänsä opiskelun alkuajoilta (aloitusyliopistosta), tutustua muihin ohjelman toisissa yliopistoissa opiskeleviin opiskelijoihin, ja hakea tukea opettajien lisäksi myös kanssaopiskelijoilta.

Virtuaaliolohuone

Perinteisesti TKK:ssa kunkin koulutus/tutkinto-ohjelman opiskelijoilla on oma opiskelijayhdistys, jota kutsutaan killaksi. Kilta tarjoaa opiskelijoille kaikenlaisia palveluita, joihin kuuluu myös kiltahuone (katso esimerkiksi Tietokillan Kiltahuoneen palvelut, sivulla on jopa livekuvaa kiltahuoneelta), jossa opiskelijat voivat rentoutua opiskelun lomassa. Hankkeessani olisi tarkoitus luoda vastaava "virtuaalikiltis" NordSecMob-ohjelman opiskelijoille, mutta lähinnä vain toisten opiskelijoiden kohtaamispaikaksi, ei niinkään vapaa-ajan viihdykkeeksi.

Virtuaaliolohuoneen ensimmäinen toteutusversio on luotu Discendumin Optimaan, NordSecMob-työtilaan. Päästäkseen varsinaista toteutusta katsomaan, tarvitsee (tietenkin) käyttäjätunnuksen ja salasanan, mutta tässä on hieman kuvausta toteutuksesta. TKK:n Optimaversion käyttäjähallinta pohjautuu TKK:n ATK-keskuksen palvelusalasanoihin, joten sitä ei voitu suoraan käyttää.

Virtuaaliolohuone pitää oikeastaan sisällään lähinnä keskusteluryhmiä ja chat-ryhmiä (kuva1: etusivun raakile): kullekin ohjelman opetusta tarjoavalle yliopistolle on omat erilliset ryhmät ja lisäksi koko ohjelmalle on yhteinen ryhmä (esimerkkinä kuva 2: TKK:n keskeneräinen virtuaalihuoneenraakile). Tämän lisäksi työtilasta löytyy kansiot opiskelijoiden ja opettajien esittelyitä varten. Opiskelijat saisivat itse lisätä opiskelijakansioon omat esittelynsä, mitä nyt haluavatkaan kertoa itsestään. Opettajat puolestaan voisivat kirjoittaa omien virallisten www-kotisivujensa lisäksi, mitä he erityisesti NordSecMob-ohjelman opetukseen osallistuvat, ja mitä nyt haluaisivat ylipäänsä korostaakaan ulkomaalaisille opiskelijoille.

Koska toteutus on tehty suljettuun oppimisympäristöön, ohjelman ulkopuoliset eivät pääse lukemaan käytyjä keskusteluita tai katsomaan kotisivuja. Näin opiskelijat voisivat tuntea olonsa jossain mielessä turvalliseksi, sillä he tulevat hyvin erilaisista kulttuuritaustoista, ja julkinen webbisivu ja -keskusteluryhmä voisi olla ilmaisuvapautta rajoittava.

Kuten ylläolevista kuvista näkee, virtuaalihuoneen sisällön tekstit ovat kesken. Lisäksi kuvat ja muut koristeet olisivat varmasti tarpeen tässä tapauksessa, vaikka yksinkertainen on mielestäni periaatteessa aina kauniinpi (kuten tämä portfoliototeutus :)

Alkuperäisiä dokumentteja


Ryhmätyöskentely TieVie-koulutuksessa

Erilaisia ryhmiähän tässä koulutuksessa riitti, välillä sekoiluun saakka. Mentorryhmä koostui samassa yliopistossa koulutukseen osallistuvista opettajista ja ohjausryhmän ihmisistä. Juonneryhmiä koulutuksessa oli viisi: kaksi otsikolla "opetuksen uudistajat", kaksi "rakenteiden ravistelijat" ja yksi "verkostojen virittäjät". Juonneryhmän sai valita itse sen mukaan, mihin koki oman kehityshankkeensa kuuluvan, joten itse liityin verkostojen virittäjien ryhmään. Viimeisenä muttei lainkaan vähäisinpänä juonneryhmä jakautui 3-5 opiskelijan vertaisryhmään, jossa hankkeet olivat jossain mielessä toisiaan läheisiä ja opiskelijat olivat eri yliopistoista. Alla pohdintoja näiden eri ryhmien toiminnasta ja toimivuudesta (järjestelyistä palautteessa).

Mentorryhmä

TKK:n mentorryhmä toimi melko hyvin. Meitä oli viisi, kaksi TKK:n Lahden yksiköstä ja kolme opettajaa TKK:lta (maanmittari, kemisti ja minä) (yksi TKK:n Dipolin täydennyskoulutuksen ihminen lopetti oikeastaan heti alkuunsa)). Tukea sai yhteisistä palavereista, mutta usein joku oli estynyt tulemasta paikalle, mikä tietenkin oli hieman harmi, koska meitä ei kovin montaa ollut. Keskustelu oli kohtuullisen toimivaa. Emme kuitenkaan "vapaaehtoisesti" tehneet mitään ylimääräistä ryhmän kanssa koulutuksen aikana.

Periaatteessa parhaiten minusta toimivat kohtuullisen vapaat keskustelut aiheen ympäriltä, sillä kehittämishankkeita työstettiin vertaisryhmässä. Minusta loppuen lopuksi hyödyllisintä on verkoittuminen saman yliopiston sisällä, sillä toimintaympäristö on samanlainen, ja synergiaa siten löydettävissä helpommin. Noin puolet ryhmästä oli jo tuttuja aikaisemmista koulutuksista, mikä oli myöskin oikein mukavaa ja helpotti keskustelun alkuunpääsyssä (tosin, ei minua enää mikään ammattiujous vaivaa).

Juonneryhmä

Juonneryhmän kanssa työskenneltiin lähinnä lähitapaamisissa, mutta myös verkkojaksojen aikana. Minusta Verkostojen virittäjät -ryhmä toimi varsin hyvin, vaikka olimmekin melkoisen sekalainen sakki tehtävien osalta (sekä suunnittelijoita että opettajia) ja myös tietotekniikan taidoilta. Juonneryhmän osallistujien hankkeiden tavoitteet oli minusta hyvin erilaisia: oli diplomitöiden ohjausta, koulutusohjelman WWW-sivustoa ja kansainvälisiä maisteriohjelmia.

Hankkeet olivat minusta paljon mielenkiintoisenpia ja haastavampia kuin pari vuotta sitten käymässäni TieVie:n peruskoulutuksessa, jossa tehtiin lähinnä WWW-sivuja ja sivustoja. Nyt muutkin ovat jo kasvaneet osittain ulos teknologiaihastuksesta ja viimein päässeet oikeiden kysymysten ääreen: mitä hyötyä tai haittaa verkosta on oppijalle.

Vertaisryhmä

Osuin varsin vilkkaaseen vertaisryhmään (WerkkoWilmat). Sovimme heti Oulussa suurin piirtein kerran kuukaudessa olevat chat-ajat ja työskentelytavat, jossa hanketta raportointiin toisille ryhmäläisille pienemmin välitavoittein. Kommentoimme toistemme töitä vilkkaasti, ja kommenteista tuntui olevan hyvin apua. Sangen usein vaan muut kiireet veivät aina jonkun meistä huomion oman työn edistämisestä, mutta jäipähän sitten aikaa toisten töiden kommentoinnille hieman enemmän.


Alkuperäisiä dokumentteja


Palaute TieVie-koulutuksesta kokonaisuutena

Sisällöstä

Tämän vuoden TieViessä painotuttiin mielestäni vähän turhan paljon puhumaan laadusta. Olisin kaivannut enemmän tietoa ja kokemuksia nimenomaa verkko-opetuksen opetuspuolesta, organisoinnista, esimerkkejä, työkaluja jnejne. Ehkäpä jäin noista paitsi, kun en voinut osallistua "Pedagoginen muutos" -verkkojaksoon, mutta ainakaan verkkojakson korvaava tehtävä ei juuri valoittanut asiaa. Ehkäpä itselleni tekniikkapuoli sinällään ei aiheuta hämmennystä, mutta opetuspuoli edelleen on hakusessa. Miten verkko muka eroaa normaalista toimintaympäristöstä ihmiselle, joka elää myös virtuaalimaailmassa?

Lähipäivät

Lähipäivien järjestelyt olivat yleensä onnistuneita. Jossain hieman rasitti se, että ohjelmaa ja muuta TieVie-WWW-sivuilla ollutta käytiin yksityiskohtaisesti läpi kovin pitkään (mutta ehkä vika olikin siinä, että olin materiaalin lukenut etukäteen). Puhujat oli suurimmaksi osaksi hyvin valittu, ja heidät oli oikein ohjeistettu eli he puhuivat opettajille, eivätkä "yliopistojen rehtoreille" korkealentoisia ajatuksia unelmayliopistoista. Joku konsultti oli kuitenkin eksynyt joukkoon myymään jotain.

Erityisesti ilahdutti nähdä monia muissa yliopistoissa käytössä olevia opiskelijan ohjausta tukevia työkaluja. TKK:n HOPS-työkalu nimittäin on aivan toimimaton.

Käytännön järjestelyt olivat toimivat, vaikka Jyväskylään olisi voinut hankkia hieman lämpimämmän sään.

Verkkojaksot

Oli hienoa, että verkkojaksoilla käytettiin eri oppimisympäristöjä. Kuitenkin, koulutus painottui hieman liikaa Optimaan, tosin se ei sinänsä haittaa, sillä Optima on myös TKK:n valitsema oppimisympäristö, joten pääsi tutustumaan siihen opiskelijan asemastakin. Olisin mieluusti tutustunut myös Moodleen, joka on ilmeisesti monessa yliopistossa käytössä.

Verkkojaksoissa oli kovasti keskusteluita, joita oli ajoitettu tarkemman viikkoaikataulun mukaan. Onneksi aikaisemmasta TieViekoulutuksesta olin tajunnut, että verkkojaksolla tulee olemaan tarkempi sisäinen rakenne, eikä tämä päässyt yllättämään enää. Kuitenkin, kovasti kun korostetaan sitä, että verkko-opetus (muka) vapauttaa opiskelijan paikan lisäksi ajasta, pitäisi tätä verkkojaksojen sisäistä aikataulutusta korostaa enemmän koulutuksen aluksi, jotta opiskelijana ymmärtäisi varata tasaisesti aikaa verkkojakson ollessa käynnissä. Nyt omat hommat liian usein painottuivat sunnuntaille aikatauluongelmien vuoksi.

Megakonferenssit

Megakonferenssit videoneuvotteluina olivat minusta oikein hyvä lisä koulutukseen. Sai kokemusta monen pisteen videoneuvottelun toimivuudesta. Monta kertaa etäopiskelijana kuitenkin tippui kärryiltä esityksiä kuunnellessa, joskus jopa koko ryhmä jäi yhdessä ihmettelemään jotain esitelmänpitäjän jatkasessa selostustaan.

Se mikä jäi nyt puuttumaan, on tekninen kuvaus videoneuvottelusta ja sen toiminnasta. Olisi ollut kiva edes jossain nähdä yhteenveto, mitä videoneuvottelun järjestäminen vaati (välillä mainittiin "sillan kaatuneen" tai jotain vastaavaa). Tokihan joka paikassa on jotain erilailla järjestetty, ja paikalliselta mentorilta varmasti saa apua jatkossa, jos/kun videoneuvottelua haluaa järjestää, mutta silti.

Kehittämishanke

Kehittämishanke tietyllä tavalla toimii koko koulutuksen selkärankana. Niskasta itseään pitäminen on sitten tietenkin jäänyt kullekin osallistujalle, ja itselläni niskasta tarttuminen jäi kovin myöhäiseen vaiheeseen. Minusta koulutuksessa kuitenkin kannattaa olla jokin henkilökohtainen hanke, joka jatkuu läpi koulutuksen.

Portfolio

Portfoliota olisi voinut tukea jotenkin vielä enemmän ja aikaisemmin kuin viimeisessä verkkojaksossa. Nyt koulutuksen aikana kertyi kyllä paljon materiaalia, mutta en ymmärtänyt ennen koostamisvaihetta, että olisi pitänyt erilaisista kokonaisuuksista oikeastaan kirjoittaa jälkikäteen yhteenvetoja ja ajatuksia myös jälkikäteen ylös. Portfoliohjeiden puolella puhutaan mm. verkkojaksojen yhteenvedoista, mutta niitä ei pyydetty verkkojaksoilla kirjoittamaan, joten se jotenkin jäi. Monet verkkojaksoista pohjautuivat muiden osallistujien kanssa käydyille keskusteluille, ja itselle niistä ei näin jälkikäteen ajatellen jäänyt mitään eriteltävissä olevaa käteen (en koe oppivani keskusteluista).

Kiitos onnistuneesta koulutuksesta!


Sanna Suoranta
Last modified: Wed May 18 13:31:23 EEST 2011