3. lähipäivä 10.6.2011 - Kaikkien reflektioiden äiti!

Päivän tavoitteeksi määriteltiin
- miten tunnistaa ja hyödyntää työkavereita ja heidän osaamista
- millaista tietoa tarvii opetuksen johtaja

Keskusteltiin Leadership and Governance in Higher Education
-artikkeleiden neljästä eri "yritysmallista" - structural perspective
(machine), personalised perspective, political perspective ja systemic
perspective, ja mietittiin, mikä näistä kuulostaisi tutulta
toimintaympäristömme näkökulmasta. keskustelumme oli aika hiljaista,
sillä kaikki tuntuivat aika kaukaisilta ja epäsopivilta. 


Toimintaympäristö-case

Käytiin läpi meidän valmistelema case, siihen meni vähän yli tunti.
Olen hieman pettynyt siihen, minkä verran uutta ryhmätöissä saatiin irti muusta väestä. Oikeastaan olemme omassa ryhmässä edenneet keskusteluissa jo pidemmälle jopa ratkaisujen saralla, kuin mitä mihin nyt pääsimme. Olemmehan toki vatvoneet tätä toimintaympäristöä hyvinkin paljon pienryhmätapaamisissa keskenämme ja työkavereidemme kanssa heitä haastateltaessa.

Reflektio jatkui: 
Johtamisen tarpeet, neljä osa-aluetta:
- tieto
- työkalut
- ryhmät/kohtaamiset
- toimintaedellytykset
Jokaiseen näistä käytettiin ensin yksilöinä brainstorm-menetelmällä postitlappuja täytellen kuhunkin noin kolme minuuttia. Sitten pidettiin tauko. Tauon aikana Olli kirjoitti ja yhdisteli ideoistamme listan, josta jatkettiin tauon jälkeen pohtien omakohtaisesti, onko ko asia "puuttuva, alkava, kehittyvä vai edistynyt". Lisäksi valittiin kohde, jota haluaisi kehittää, ja sille piti miettiä success story (tulevaisuuteen), jolla kohteen voisi parantaa. Lappua täytettiin hiljaisuuden vallitessa aika kauan, ja sitten lähdettiin parin kanssa ulos keskustelemaan omista valinnoista. Minkäänlaista yhteenvetoa työskentelyn jälkeen ei tehty.

Lopuksi käytettiin 45 minuuttia ennakkotehtävien läpikäyntiin "klinikkatyöskentelyn" keinoin. Kolmen hengen ryhmääni osui aika samanlaisia tehtäviä tekeviä, ja ongelmat oli kaikille about samat, mutta mitään erityisen hyviä ratkaisuja emme keksineet. Meidän pitää vaan opetella sanomaan EI.

Loppuyhteenvedossa käskettiin kirjoittaa portfolioon ajatuksia toimintaympäristöstä. Viimeistä kertaa ajatellen pitäisi varareksiä varten miettiä mitä tarpeita meillä olisi johdon tuelle, ja pajan tyyppejä varten, mitä kysymyksiä pitäisi koulutusohjelmajohtajien kyselyyn laittaa. kyseenalaistin kyselyn järkevyyden, ja ehdotin, että kävisivät haastattelemassa ohjelmajohtajat. Jos haluaa saada kiireiseltä ja ylityöllistetyltä johtajalta jotain järkevää ja oikeasti hyödyllistä irti, siihen kannattaa käyttää hetki aikaa itse. Kyselyväsymystä on ilmassa.

4. ennakkotehtävän teaserina sanottiin, että keksi itsellesi
kehittämiskohde, johon voit vaikuttaa ja vaikuta siihen. Miksei
tämmöstä kehittämiskohdetta ole pyöritelty koko koulutuksen aikana
eteenpäin, vaan nyt se läimästään sitten päälle yhtäkkiä? Onneksi olen
noita jo oma-aloitteisesti lisännyt portfoliooni useita.

Palaute:

mitään ei oikeastaan opittu, saati opetettu, ainoastaan reflektoitiin.