Haastattelu 16.5.2011

Dekaani

Tämä on asiantuntijaorganisaatio. Omalla alallaan toimivia ihmisiä on vaikea ohjalta. Urapolun alussa on helpompi vaikuttaa.

Johtaminen on pitkälti haastamista ja innostamista tekemään asiat hyvin. Olisi hyvä, että yhteisö näyttäisi arvostusta ja antaisi tunnustusta opetuksesta. Pelkkä raha ei riitä.

Ohjelman kokonaisuudella on oltava yhteiset osaamistavoitteet, jotta niistä muodostuisi kokonaisuus Opettajien sioutttaminen vaatii osallistuvaa tekemistä tavoitteiden laatimisessa.

Miten passiiviset saadaan mukaan?
Mukaan lähtee yleensä opettamisesta jotain saavat. Tärkeää on hyvä suhde opiskelijoihin. Urajärjestelmät on yksi mahdollisuus aktivoida. Aluksi ei valita suoraan valmiiseen tehtävään, vaan otetaan ihmienen kehittymään. Opettamista koskevia asioita pitää ottaa mukaan insentiiveihin, niiden tärkeys pitää kertoa ja antaa tunnustusta opetuksen hyvin tekeville. Keskimääräistä opetuksen tasoa voidaan nostaa ottamalla esille hyviä opettajia ja opetustapoja. Passiviivisille pitää asettaa henkilökohtaisia tavoitteita uralla etenemisen toteutumiselle opetuksen saralla. Näiden opetuksellisten asioiden tärkeyttä pitää korostaa.

Jos saisi olla diktaattori: 
Malleja on monia. Opetukselle voisi olla ajokortti - jonkinlainen tekemällä osoitettava opetuksen kehittymisen juttu, joka vaikuttaa palkkaan. Pelkkä teoreettinen, konkretiasta irti oleva pedagogiikan opetus ei riitä.
Opettajarekrytointeihin pitäisi kiinnittää laitoksella huomiota. Käsillä on suomalaisittain paras opiskelija-aines, eikä sitä pitäisi hylätä opiskelemaan sellaisen opettajan johdolla, joka on ajelehtinut opettajaksi, kun ei ole muutakaan tekemistä keksinyt elämälleen. Kurssipalautteiden perusteella tärkeintä on opettajan oma innostuneisuus alasta. Kummallisia poppakonsteja ei kuitenkaan ole.

Opettamisen johtamisessa pitää olla tahtotila. Pitää olla johtaja, joa ehdottaa keskusteluun otettavat tärkeät asiat. Haetaan roolit ja osaamistavoitteet. Opettajalla on vapauksiakin, jotta hän voi toteuttaa itseään. 

Ongelmia:
Opiskelijat ovat huonosti sitoutuneita opintoihinsa. Opetuksen pitäisi olla innostavampaa ja kiinnostavampaa. Rakenteilla ja tavoilla nykyisin indikoidaan, että opiskelija voi käyttää aikaansa muuhun kuin opiskelemiseen. Opintojen aluksi opiskelijat olisi otettava paremmin mukaan. Tärkeintä ei ole ammattiaineet aivan alussa, vaan pikemminkin ryhmäyttäminen, jolloin opiskelijat voisivat saada vertaistukea toisiltaan (kysyä kaverilta). Vuosikurssikäsitteen luominen voisi auttaa tähän. Armeija on ongelma. 
Pitäisi rohkeasti ajatella, että suurin osa (80%) kulkisi malliohjelman mukaan läpi tutkinnon. Tämä vaatii mitoituksen kuntoonsaattamista, ja että kurssit linkittyvät toisiinsa. 
Tavoitteeksi pitäisi ottaa 60 opintopistettä vuodessa. Otamme eniten tosissaan sen, että opiskelijan pitäisi käyttää 1600 tuntia vuodessa opintoihinsa. Opintoja pitäisi laajentaa kalenterivuodelle, ainakin käyttää hyväksi 9 kk kokonaan. Pitäisi olla selkeästi mainittua, että opiskelua ei ole pelkästään kontaktitunnit, vaan myös muu opiskelu. Ryhmätyötilat pitää olla kunnossa, ja aukioloaikojen pitkiä. DTUlla on ohjelmoitua lukujärjestyksissä 8-16. Opiskellaan rymissä, ja harjoitustöiden tekokin on ajoitettu lukujärjestykseen.

Aito tuutoroiti on keino välittää välittämisen tunnetta. Huippu-brittiyliopistoissa on hyviä tapoja. Esim. tuutorin kanssa tavataan henkilökohtaisesti parin viikon välein, ja käydään läpi jokainen suorite, että ne on tullut tehtyä (ja saa apua, että puuttuvat tehdään). Tällainen mikro-ohjaus saattaa olla joidenkin nuorten kohdalla tarpeen. Tärkeintä kuitenkin on opettajan aito kiinnostus opintintojen etenemisestä. Tuutorointi pitää kokea tärkeäksi. Siihen pitäisi voida pätevöityä ja saada siitä jonku todistus. Sen pitäisi olla yksi kehityskeskustelussa läpikäytävä asia, ja jotain siitä voisi maksaakin.

Opetuksen johtaminen on haasteellista. Asiaan liittyy resrussien jako. Mitä kautta ne tulisi ohjata siten, että resurssit tulisi käytettyä hyvin (yksi laitos kun ei vastaa yhden suhde yhteen jostain koulutusohjelmasta tai kokonaisuudesta). 

Kun kokee tekevänsä tärkeää työtä ja saa siihen resurssit, yleensä ylittää itsensä.