Robert M. Diamond (Ed.) Field Guide to Academic Leadership Lukemisjärjestys: 1, 2, 19, 7, 10, 11, 9, 8 1. Basics Chapter 1: Pressures for fundamental reform Alan E. Guskin and Mary B. Marcy Muistiinpanot: Muutoksen tarpeelle on kolme syytä: - kustannukset kasvavat kokoajan - sisältö ja oppiminen (että opiskelijat oikeasti osaa) ja mittaaminen - uuden tiedon ja tekniikan käyttö. Yliopistot ja opetustavat (ja kaikki opetukseen liittyvä) on muuttuneet viime aikoina. Kaikki tämä on nostanut kuluja. Jotain pitää siis tehdä, tai laatu laskee, kun opiskelijamäärät kasvaa mutta tulot eivät. Halpa alempi "non-tenure track" ja osa-aikainen opetusväki on lisääntynyt ja opettaa suuremman osan (tuplaantui 90-luvulla). Tenureväen osuus on vähentynyt. Tenurelaisten työkuorma on lisääntynyt, joten se ei ole enää houkutteleva työura (säälliseen yksityiselämään pitäisi jättää mahdollisuus). Hasteet: - kasvavat kulut per opiskelija - oppimistavoitteiden määrittely resurssien käytön perusteiksi. Yliopisto-opetus on muutoksessa kohti järjestelmällisempää menoa. Hyvä sauma tehdä muutoksia, koska seuraavan 10 vuoden aikana yli 50% on jäämässä eläkkeelle. Yhteenveto: Opiskelijamäärät ovat kasvaneet, resurssit eivät. Samaan aikaan ei olla kyetty pitämään yllä edes opettajien tasoa. Tavoitteita ja järjestelmällisyyttä on tullut lisää, eli työmäärät ovat opettajien puolella kasvaneet järjettömiksi, eikä yliopistoura enää houkuttele. Nyt on kuitenkin hyvä sauma muutoksille, kun on huomattu, ettei nykyresursseilla pystytä enää toimimaan, ja kun väki on vaihtumassa. Huomioita: Non-tenureträkkiläisten lisäksi myös puhdas hallintohenkilökunta näyttää lisääntyneen. Lisäksi uudet tietojärjestelmät ovat monella tapaa tuoneet vähintään yhtä paljon huonoa kuin hyvää mukanaan. Lopulta kaikki työ kuitenkin kaatuu opettaja-tutkijan niskaan, eikä väki tule kestämään. Ennen aallon muodostamista yksi (viidestä vai neljästä) muutosta valmistelevasta työryhmästä keskittyi byrokratian vähentämiseen. Ryhmässä mukana olleen osallistujan mukaan mitään heidän esittämäänsä epäkohtaa ei ole korjattu. Mitään ei myöskään näytetä oppivan, vaan samoja virheitä tunnutaan toistavan uudelleen ja uudelleen. Miksi yliopisto-opiskelijoiden määrä kasvaa? Tarvitaanko oikeasti näin suurta osuutta korkeakoulutettua väkeä? Ihmisten biologinen kehitys ei oikein tahdo kestää muutoksen tahdissa, joten valmistuttuaan (jos pystyvät valmistumaan) opiskelijat ahdistuvat töissään mm. riittämättömyyden vuoksi ja masentuvat. Chapter 2: Requisites for sustainable institutional change Robert M. Diamond, Lion F. Gardiner, Daniel. W. Wheeler Muistiinpanot: Yliopiston muuttamista on verrattu uskonnon muuttamiseen. Palkkiojärjestelmät pohjautuvat ulkoisille vaatimuksille, ei sisäisille tarpeille. Opiskelijamäärän lisääntymisen lisäksi myös tutkintojen akreditointi tuo tarpeen muutoksille. Kilpailu yliopistojen välillä on kasvanut. Koska muutos tapahtuu joka tapauksessa, kannattaisi muutosaloitteet tehdä tietoisesti ja suunnitella muutos. Muutosta varten on tunnistettava muutosjohtamisen taidot, joita tarvitaan; eri tasoilla johtajilla eri taidon tarpeen. Vaikka muutos olisi suunniteltu, sen kaikkia vaikutuksia on vaikea ennustaa. Siksi avoimmuus ja joustavuus on tärkeää. Edellytykset muutokselle: - Instituutiolla on missio ja arvot, jotka huomioivat muuttuvan yhteiskunnan, taustalla olevan historian ja ympärillä olevan todellisuuden. Mission pitää vaikuttaa siihen, miten resurssit allokoidaan ja päätökset tehdään, miten kaikkia osapuolia palkitaan ja osaamista tunnustetaan. Lisäksi tarvitaan missiota yksityiskohtaisempi jalkautussuunnitelma - Tutkimusta, tekniikkaa ja parhaita tapoja eli kirjallisuutta on paljon, samoin esimerkkejä. Kannattaa hyödyntää. - Talous- ja akateemisen suunnittelun yhdistäminen on olennaista oppimistavoiteiden saavuttamisessa. Politiikat ja käytännöt pitää tehdä oppimistavoitteita tukeviksi, ei niitä estäviksi. - Palkitsemiskäytäntöjen pitää tukea missiota ja visiota, sillä jos todellisuuden käytäntö eroaa missiosta, viesti on väärä Johtajalta vaadittavia edellytyksiä: - Tunnistaa ja huomioi epäjatkuvuudet mission ja käytänteiden välillä, ja haluaa korjata eron. Pitää myös nähdä organisaation ympärille, ei vain organisaation sisään. - Osaa selkeyttää vision muille, eli osaa kertoa taustalla olevat syyt. Muutosvastarinta on tavallista, joten muutos pitää johtaa. - Rohkaisee yhteisölliseen johtamiseen eli huomioi eri osapuolet ja (organisaation) tasot organisaatiota kehitettäessä sekä antaa muiden osallistua jo aikaisessa vaiheessa - On sitoutunut johtamiseen. Joka ryhmässä on myös epäformaali johtaja (voi olla sama kuin formaali johtaja), näiden tunnistaminen ja mukaanottaminen muutoksessa tärkeää - Itsetietoisuus ja avoimmuus eli johtajan pitää tuntea omat vahvuudet ja heikkoudet ja oma tyyli, sekä pystyä mukautumaan muutoksessa (esim. ylennyksen saatuaan) - Ymmärtää jatkuvan kehityksen arvon, eli henkilöstön itsensäkehittäminen on tärkeää (konfferenssimatkojen lisäksi muutakin koulutusta) Yhteenveto: Yliopisto on kummallinen organisaatio, joka on ollut aika autonominen. Muutoksen aikaansaamiseksi pitää kaikki ottaa mukaan. Kaiken pitää tukea missiota ja visiota, joiden täytyy olla perusteltuja. Avoimmuus on tärkeää. Muutos on jatkuvaa, ja tavoitteetkin muuttuvat muutoksen myötä, eli kaikki muuttuu. Huomioita: Ainakaan yhteisöllinen johtaminen ei toteudu koko Aallon tasolla. Valmistelu käyttää liikaa aikaa itsekseen, ennen kuin tuo asiat lähemmäksi "hallittavia", ja jättää ihan liian vähän aikaa ruohonjuuritason osallistujille ottaa kantaa. Edes dekaanilla ei ole valtaa byrokraattien yli. Hyvänä esimerkkinä nyt työn alle tuleva rahanjakomalli. Aaltotason ohjeet julkaistaan kesäkirjeessä juhannuksena. Syyskuussa pitää olla valmista, eli laitoksen proffat saavat tehdä työn kesälomalla. Suorittavalle portaalle ei siis jätetä aikaa aikatauluttaa niitä miljoonaa muuta tehtävää, jotka pitää tehdä samaan aikaan. Byrokraatit ovat ottaneet vallan ja suuri osa heistä on tullut jostain muualta (siltä ainakin tuntuu). Koska perustehtävä on edelleen aina tehtävä (opetettava, ohjattava dippatöitä, tehtävä tutkimusta, kirjoitettava artikkeleita jne), suorittava taso on jo ihan kuollut. Voisiko antaa aikaa vähän enemmän? Voisiko keksiä parempia tapoja kerätä palautetta ja kokemuksia, siis sellaisia, jotka eivät taas lisää suorittavan portaan kuormitusta? 2. Leadership muutosjohtamispuppaa näyttäisi olevan 3. Academics Chapter 7 Research on learning and student development and its implications Lion F. Gardiner muistiinpanot: - tiedolliset taidot kuten kriittinen ajattelu ja eettisten perusteiden pohdinta, sekä todellisten ongelmien ratkaisu yhdessä luovuuden, mukautumisen, ihmisten erilaisuuden hyväksymisen ja ryhmätyön taitojen kanssa ovat korkean tason tavoitteet oppimisessa - kaikki voivat oppia, kun on taustatiedot kunnossa, tarpeeksi tilaa ja tukea. älykkyys kasvaa kokemuksen myötä - opettajan pitää tietää miten (syvä)oppiminen tapahtuu. tieto pitää pystyä siirtää ulos oppimisen ympäristöstä, eli oppiminen on syvällistä kun oppimaansa osaa soveltaa - tiedon rakentaminen on aktiivista - ekspertti osaa katsoa jo ympäröivää maailmaakin - kun oppija tietää miten hän oppii, hän oppii helpommin. - motivaatiokin auttaa. liian vaikea tehtävä kyllästyttää ja liian vaikea turhauttaa - kun oppimisen kautta kehittyy tietävämmäksi, moraaliset ongelmat osataan nähdä myös muiden näkökulmasta - kriittinen ajattelu vaatii sekä taitoja että tahtoa tutkia omaa ja muiden käytöstä - opettajan sisältötaidot vaikuttavat oppimiseen - mission avulla voidaan määritellä oppimistavoitteet ja johtamissa arvioida niitä - oppimiseen vaikuttaa neljä avaintekijää: curriculum, ohjeet, kampuksen ilmapiiri aj akateeminen ohjaus. - curriculumin tarkoitus on tuottaa joku tietty joukko taitoja. sitä pitää jatkuvasti päivittää saatujen tulosten perusteella. yleistiedon mukanaolo pitää perustella (eli motivoida erikseen) opiskelijoille. - (ohjeet) on olemassa malleja kurssien suunnittelulle siten, että ne vastaavat curriculumin tarkoittamia oppimistavoitteita. opettajat vaan eivät usein käytä niitä. oppimisen tavoitteen aon usein konseptien tunteminen eikä ajattelun kehittäminen. suurin osa käyttää luentoja, vaikka se on huonoin tapa saavuttaa syväoppimista. 20 minuutin jälkeen opiskelijat nukahtavat, jollei heitä aktivida. suurin osa oppimisesta tapahtuu muualla kuin luokassa. harva tenttikysymys mittaa ongelmanratkaisutaitoa tai synteesin tekemistä. - seitsemän hyvää tapaa opetuksessa: opiskelija-opettaja-tapaamiset sekä luokassa että sen ulkopuolella, opiskelijoiden välinen ytheistyö, atkviivinen oppiminen, välitön palaute, aikaa tehtäville, korkealle asetetut tavoitteet, kunnioitus erilaisille oppimistyyleille ja lahjakkuuksille (Chickering and Gamson, 1987) - campus climate: opiskelijat pitää ottaa mukaan yhteisöön. tää onnistuu sillä, että opettajat välittävät heistä. - akateeminen ohjaus on tarpeen, sillä muutos kouluun nähden on iso. neuvonta on tärkeää, jotta opiskelija ostaa valita kurssit, tuntee kuuluvansa mukaan, osaa opiksella jne saavuttaa kokonaisen oppimiselämyksen (huoh). akateeminen ohjaus on usein vääränlaista, eikä auta henkilökohtaisen neuvonnan saamisessa. - oppimiseen kannustavia tapoja - selkeä missio vietynä käytännön tasolle saakka (tavoitteet) - ohjelman arviointi - tasapainoinen curriculum, joka sopii erilaisille oppijoille ja sisältää yleisetkin asiat - henkilökohtainen ohjaus facultyltä - opiskelijan aktiivinen osallistuminen kaikkeen oppimisessaan - kannustava ja tukeva ilmapiiri - henkilökunnalle koulutusta - johtajuutta - lista kysymyksiä, joita voi käyttää oman organisaation arviointiin - opettajat usein opettavat kuten heitä on opetettu, eivätkä ota huomioon uusimpia tutkimuksen löydöksiä yhteenveto: Tavoitteena on syvällinen oppiminen sekä tiedollisissa että taidollisissa asioissa huomioiden erilaiset oppimistavat ja erilaiset lahjakkuudet sekä kriittiseen ajatteluun kannustaminen. Oppimiseen vaikuttaa opettajan lisäksi myös kokonaisuuden mielekkyys ja motivoivuus, ympäristö ja ohjaus. Seitämän asiaa hyvään oppimiseen (opiskelija-opettaja-tapaamiset sekä luokassa että sen ulkopuolella, opiskelijoiden välinen ytheistyö, atkviivinen oppiminen, välitön palaute, aikaa tehtäville, korkealle asetetut tavoitteet, kunnioitus erilaisille oppimistyyleille ja lahjakkuuksille). Opettajat tarvitsevat koulutusta, sillä opetuksen tutkimuksen tuloksia ei hyödynnetä vaan opetetaan kuten itse on joutunut opetuksen kohteeksi. ajatuksia: Oman oppimisen tarkkailu tuntuu kovin vieraalta vasta-aloittaneella tekniikasta kiinnostuneella. Syyn antaminen voisi auttaa heitäkin kiinnostumaan siitä miten oppivat. Opettajat kaipaavat lisää koulutusta, mutta opetuksen opettaminen on vielä vaikeampaa kuin itse opettaminen. Ehkä opettajat kaipaisivat työkalupakkia ja vinkkejä työkalujen soveltuvuudesta, ja jonkinlaista yleiskoulutusta syväoppimisen tuottamisesta (ei pelkkiä iskulauseita eikä pelkkää pohdintaa). Chapter 8 Student Development - Monitoring the quality of learnin and development Lion F. Gardiner muistiinpanoja: - päätöksenteko vaatii tietoa, eli organisaatio (sen ihmiset!) pitää tuntea - oppimistavoitteiden määrittely lähtee koulun ja yksikön missiosta - outcome goal (lyhyt, yleisellä tasolla) ja outcome objectives (pitkä versio, mukana "miten") - ymmärrettävällä kielellä! - varo sanoja, jotka voi ymmärtää monella tavalla (understanding) - täsmällisiä määrityksiä - yleiset tavoitteet on oltava useilla kursseilla (kriittinen ajattelu, eettinen toiminta) - käytä taksonomioita ilmaistaksesi tavoitteet (esim. bloom), priorisoi tavoitteet - prosessi vie aikaa ja tarvii osaamista ja sitoutumista, opettajat pitää ottaa mukaan - tavoitteena rakentaa yhteistö opettajistakin ulkoinen arviointi on lisännyt paineita tehdä muutoksia - arviointia tehdään, vaikka ei oikeasti tiedetä miten sitä tehdä - arviointi ohjaa tekemistä, joten se pitää miettiä tarkkaan - korkean tason oppimistavoitteiden mittaaminen on hankalaa - arviointia voi tehdä sisääntulevista, prosessista ja ulostulevista - kaikki osapuolet pitää huomioida: vanhemmat, opiskelijat, lainsäätäjät... - parantaa voi aina, eli arvioita on tehtävä säännöllisesti huomioitavaa - arviointi vs arvostelu vs testaaminen - oikeellisuus ja luotettavuus - arvioinnin itsensä tekeminen (eli että arvioidaan oikeita asioita) - arviointimenetelmät - opiskelijoiden motivointi arvioinnin tekemiseen. - datan määrä - arvosanojen käyttö oppimista arvioitaessa: kokeet usein mittaavat vain muistamista, ei korkeampia oppimisent tasoja. Arvosanassa ei ole mukana arviointikriteereitä eli mitä mikin arvosanoista tarkoittaa. Arvosanat eivät ole kurssien välillä vertailukelpoisia. ohjeita arvioinnin käyttämiseen oppimisen manageroinnissa - korkealaatuiset maalit ja tavoitteet - luotettava ja sopiva arviointi joka paikassa - arviointien tulosten saatavuus - tuloksilla parannetaan oppimista ja opetusta (ei arvostella) - vastuunotto tuloksista: henkilö pystyy vaikuttamaan vain 15% työstään, loput 85% johtuu järjestelmästä, johon esimiesten pitäs pystyä vaikuttaan. - resursseja tarjottava, kun jossain on vikaa - ota huomioon kaikki osapuolet - kaikki tarvivat ohjeita miten toimia / miten prosessi toimii - avoimmuus ja faktoihin pohjautuva johtaminen - pitäs olla "teknistä" apua evaluointien tekemiseen - arviointia pitää johtaa, eli johtajan pitää tietää mitä arviointi on - pelkkä sisällön osaaminen ei riitä, pitää tietää paljon myös ympäröivästa tutkimuksesta ja maailmasta (eli opettamisesta) - älä lupaa liikaa "asiakkaille" (älä hypetä) - arvionti heijastaa organisaation omia arvoja yhteenveto: Vähän hassu otsikko oli, johti harhaan - pikemminkin opettajan kehittymisestä... Olis pitäny varmaan lukea vähän aiemmin, kun oli tuo TEE-arvio juuri, tässä oli juuri arvioimisesta sekä kursseilla että curriculumissa ajatuksia: Niin tutulta kuulostaa tuo ulkoinen tarve arvioinnille: oodin mukanaan tuoma kurssipalautteen keräyssysteemi uhkasi tuhota opettamista hyödyttävän kurssipalautteen keräämisen (tuoden vain "hallinnollisen" tiedon). Onneksi oodiin pakottaminen kurssipalautteen keräystyökaluna saatiin torpattua (Asenne oli aluksi, että "osalla ei ole mitään palautteenkeruuta, joten tämä on heille parannus. harmi vaan se on teille huononnus, mutta ei sille mitään voi"). Eli, opettajia pitää oikeasti kuunnella! chapter 9 Curricula and courses, administrative issues Robert M. Diamond muistiinpanoja: kolmentasoisia oppimistavoitteita - laajat koulutustavoitteet: mitä kaikkien valmistuneiden tulee osata - ohjelman tai pääaineen tavoitteet - kurssitason tavoitteet curriculumia suunniteltaessa piää tietää mitkä kurssit on pakollisia ja mitä valinnaisia, mitkä ovat esitieoja toisilleen, ja miten opiskelijan yksilölliset tarpeet saavutetaan, miten testataan ja evaluoidaan, harjoittelu, - uudistuksen pitää olla puolueettoman tahon vetämä (olen eri mieltä, kukaan ei ole puolueeton ja tiedä samalla tarpeeksi sisällöstä), ja siihen tulee varata riittävästi rahaa. pitää aloittaa unelmasta, ja sitten myöhemmin ottaa mukaan realiteetit. prosessin pitää olla avoin. curriculumin pitää sisältää - selkeästi määritellyt kompetenssit (tiedot ja taidot), jotka kaikki osaa (jotain yleisiä listatuina s 142: viestintä, perusmatikka & tilastotiede, konfliktienratkaisu, kriittinen ajattelu, etiikka, oppimistavat, johtaminen, ongelmanratkaisu, erilaisuuden kunnioittaminen, tieteelliset menetelmät, halu ottaa riskejä) - osaamisen toteutumisen seuranta pitää olla jatkuvaa - pitää miettiä, kannattaako muutos tehdä: mikä on tarve sille, onko menestyminen mahdollista, ja kuinka riskialtista muutos on tehdä - ulkoiset tekijät: palaute alumneilta, työläisiltä ja rekrytoijilta. valmistuneet saa töitä. curriculum vastaa akreditoinnin vaatimuksia, curriclum vastaa alan tarpeita - sisäiset tekijät: sopiva nopeus, hakijoita enemmän, parempia opiskelijoita, enemmän sisäisiä siirtyjiä sisään, henkilökunta ja opiskelijat tykkää ohjelmasta, oppimistavoitteet ovat selkeät, opiskelijat saavuttaa tavoitteensa, testit osoittavat menestystä, yhteenvetävä tehtävä tutkinnon lopussa Kursseista - curriculumin tarkoitus on muodostaa kursseista polku läpi tutkinnon - henkilökunnan rohkaiseminen kokeilemaan kursseilla uusia opetustapoja on hyvä juttu, jonka pitäs kuulua työntekijän arvostettuihin tehtäviin (mukaan palkitsemiskäytäntöihin). - kurssin kehityssekvenssi: tavoitteet määritellään eka, samoin "oletusopiskelija", sitten valitaan opetusmenetelmät - ulkopuolisen apulaisen voi ottaa mukaan kurssisuunnitteluun (academic support center tai toinen opettaja). kurssisuunnittelukin kannattaa aloittaa ideamaailmasta, ja vasta myöhemmin ottaa huomioon realiteetit (think outside the box). - kollegoiden ja johdon pitää tukea opettajaa kurssien muuttelussa - opettajien pitää tietää, miten opitaan ja tuetaan oppimista - yleisiä ongelmia: standardit pitää ottaa huomioon, tavoitteet ei ole selkeästi määritelty (mit tarkoittaa "ymmärtää" tavoitteessa; tavoitteiden oltava korkeammalla kuin "tietää"), tavoitteiden pitää olla niitä missä osaamista mitataan, esitiedot on kerrottu huonosti, opettaja opettaa kuten häntä on opetettu (opettajat ei osaa opettaa) Olemassa malleja kurssi&curriculumin suunnitteluun, esim Kent L Gustafson ja Robert M Branch: Survey on Instructional Development Models (1997). Kolme kategoriaa: - Luokkahuonemalli (classroom models) yksi kurssi ja yksi opettaja - Tuotekehitysmalli (product development models) ottaa huomioon useamman kurssin - systeemisuunnittelu (system design models) koko kurssin ja ohjelman huomioiminen Toinen kirja: Diamond: Design and assessing courses and curricula (1998) antaa esimerkkejä ja prosessiohjeita, työkaluja ja tekniikoita. yhteenveto: Kahdentasoista opetuksen suunnittelua: curriculum ja kurssi. Välissä on kuilu, joka pitäisi jotenkin kuroa umpeen, jotta pysyy kokonaisuus ehjänä. ajatuksia: aika peruskauraa, puuttuu edeelleen vinnkejä vastaukseksi kysymykseen "miten?", eli vaikka jos valmiita työkaluja ei olisi, on varmasti onnistuneita esimerkkejä. Huu, sanovat että osaamista mitataan yleisesti monivalintatehtväillä ja kyllä/ei-kysymyksillä. Onneksi meillä ei varmaan ole näin pahasti tilanne. Varmaan tästä pitää etsiä lisämateriaalia jostain aivan muualta, pikkaisen on jo kirja vanha. Chapter 10 Teaching strategies for the twenty-first century James Eison muistiinpanoja: - kolme hyvää tapaa tehokkaaseen opetukseen, 10 tapaa niiden soveltamiseen opetuksessa: - paras on tuo aiemminkin mainittu seitsemän periaatetta (Chickering and Gameson 1987, 1991, 1999), kts erillinen muistiinpano - Angelo 1993 antaa pidemmän listan, jossa samoja asioita: aktiivinen toiminta, yhteiset tavoitteet, korkeat odotukset, motivaatioon viakuttaa moni asia, oppiminen vaatii huomiota ja tietoisuuden tavoitteesta, kytkeminen aiemmin opittuun on henkilökohtaista, pois oppiminen on vaikeampaa kuin uuden oppiminen, opettajan pitää annostella haasteita ja tukea oppijalle sopivasti, oppiminen vaatii aikaa ja työpanosta, harjoituksen avulla opitun voi siirtää pois luokasta, arvostelu vaikuttaa oppimiseen, interaktio on tärkeintä, tarvitaan palautetta. - Engelkemeyer ja Brown 1998 antaa 10 periaatetta: oppiminen on yhteyksien luomista aivoissa, oppimisympäristön on monen tasapainotettavan jutun summa, oppiminen on aktiivista merkityksen etsimistä, oppiminen on kehittävää toimintaa joka vaatii "heittäytymistä", oppimisen tekee yksilöt yhteisössä, oppimisilmapiiri vaikuttaa opppimiseen, tarvitaan säännöllistä palautetta ja harjoitusta, paljon oppimista tapahtuu tiedotamatta ja epäsuorasti, oppiminen pohjautuu aiempiin kokemuksiin, ja oppimiseen liittyy myös kyky tarkkailla omaa oppimista. 10 tapaa tehokkaampaan oppimiseen: - aktiivinen oppiminen tarkoittaa, että opiskelija tekee ja miettii mitä on tekemässä. tekeminen voi olla melkein mitä vaan ja tapahtua yksin tai ryhmässä. - ryhmässä oppiminen tarvitsee kaksi asiaa: aktiivisen oppimisen ja ohjausta opettajalta. vai9n opiskelijoiden kesken käydyn keskustelun lisääminen ei riitä. - yhteistyössä tehty oppimisessa (collaborative learning)opiskelijat työstävät avoimia ongelmia pienissä ryhmissä. oppijat oppivat luottamaan toisiinsa eivätkä riipu opettajan auktoriteetistä. - yhteisöllisessä oppimisessa (cooperative learning) on viisi komponenttia: ryhmä toimii yhdessä, jäsenet auttavat toisia oppimisessa, jokainen tekee osuutensa, jokainen tekee yhteistyötä, ja ryhmänä arvioi yhteistoimintaansa. (saatoin ymmärtää jotain väärin) - tiimioppimisessa on neljä osaa: pysyvä ryhmä, arvostelu perustuu yksilöllisen osuuden lisäksi myös ryhmän menestykseen ja toisten ryhmäläisten arvioon, kontaktiopetus painottuu pienryhmätyöskentelyyn ja aktiiviseen tekemiseen (ja toistamiseen) - oppimisyhteisöt yhdistävät useampia kursseja, jolloin opisklijoilla on mahdollisuus ymmärtää laajemmin asoita ja niiden välisiä suhteita. - case-menetelmässä käytetään realistisia tarinoita. - ongelmalähtöinen oppiminen - palveluoppiminen (?? service learning) on vissiin jotain semmoista, jossa opiskelijat lähtevät tekemään jotain palvelua, jota oikeastaan itse tarvisivat. - luokkahuonearvio ja -tutkimus (classroom assessment ja research) rohkaisee opettajia käyttämään luokkahuonetta tutkimuslaboratoriona, esim. suoran palautteen saaminen usein ja nopeasti siitä, miten hyvin oppi menee perille. Pitkäkestoisin ja suurin muutos opetuksessa tapahtuu, kun pieni joukko opettajia ottaa käyttöön uusia opetusmenetelmiä. Johtaja voi vaikuttaa kampuksen ilmapiiriin tukemalla moista (rahallisesti). yhteenveto: Vain tekemällä oppii. Oppimisen soveltaminen luokkahuoneen ulkopuolella on vaikeaa. Ryhmää ei saa jättää yksin oppimaan, vaan opettaja on tarpeen, jotta oppijat saavat paalutetta ja motivaatio säilyy (eli merkitys kirkkaana). Asioita voi olla hyvä ryhmitellä laajemmiksi kokonaisuuksi, jotta niiden väliset suhteet opitaan myös. Johtajan pitää tukea opettajia käyttämään uusia menetelmiä ja palkita. ajatuksia: Tässä koulutuksessa on tehty virhe, että opiskelijat on jätetty keskenään keskustelemaan ilman ohjausta. Harjoitustöitä teetetään paljon meidän kursseilla, joten tekemällä oppiminen on hyvin huomioitu. Myös ryhmätöitä on paljon. Se mitä puuttuu, on oikea tuki tehokkaalle ryhmätyön tekemiselle. Tällä hetkellä ei anneta juuri mitään apua siihen, että ryhmät voisivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla, vaan jää aika paljon sattuman varaan, kuinka yhteistyö toimii. Opetushenkilökunnalla, erityisesti professoreilla, on liian vähän aikaa hengailla opiskelijoiden kanssa (näiden tehdessä ryhmätöitä). Chapter 11 Technology in the learning process Wallace Hannum Muistiinpanot: - Näkee kyllä heti, että kirjan julkaisusta on noin 10 vuotta... (1/3 kursseista webbisivu, 60% käyttää sähköpostia..) - teknologian käyttöönoton yhteydessä kannattaa miettiä mitä muuta uudistusta kurssilla kannattaisi tehdä, eikä ainoastaan korvata jotain sen teknisellä vastineella - tekniikan käyttöönotossa pitää miettiä miksi ja kuinka aikoo sitä kättää. tärkeintä kun on oppiminen, ei tekniikan käyttö. tekniikan käyttö tarvii myös tukea sekä opettajalle että opiskelijoille. - pelkkä luentojen videointi ja nettiinlaitto antaa vain vähän lisäarvoa - tekniikka lisäpalveluna (esim powerpointkalvot) antaa enemmän aikaa opettajalle luokassa (ei tarvi piirtää taululle) ja opiskelijan ei tarvi kirjoittaa muistiinpanoja * en kyllä ole ihan varma onko tää nyt muka hyvä juttu! Demoja ja simulaatioita voi lisätä opetukseen luokassa helpommin - tekniikka vanhan korvaajana voi vapauttaa oppijan ajasta ja paikasta. - netin käyttö materiaalin julkaisuun ja viestintävälineenä. - kirjastossa tarjolla paljon materiaalia, linkkejä - oppikirja ja materiaalipankki (sis luentokalvot) - interaktiiviset oppimisohjelmat - yhteydenpito opettajaan ja kanssaopiskelijoihin - edelliset yhdistävä kokonaisuus - virtuaaliluokka korvaamaan fyysisen luokan Ohjeita tekniikan käyttöön (chickering ja gamson soveltaminen) 1. ohjaajan ja opiskelijan välinen vuorovaikutus - ohjaajan pitää vastata heti ja järkevästi viesteihin (viikottain ;) - sähköpostilistojen käyttö ryhmäviestinnässä (eiks nää oo kuullu newsseistä?) - (interaktivisten) webbisivujen tekeminen vaatii paljon aikaa - chatin ja videoneuvottelun käyttö erityisesti etäopetuksessa 2. yhteistyö opiskelijoiden välillä - yhteiset sähköiset työtilat, viestintävälineet - opettaja voi auttaa opiskelijat keskustelemaan keskenään - tehtävän palautustapa vaatien esim multimediaesityksen 3. aktivointi - ohjeiden navigoitavuus vaikuttaa aktiiviselta toiminnalta - simulointien käyttö 4. nopea palaute - yksilöllistä palautetta sähköpostitse (mitä se muka auttaa mihinkään?) ohjaajan ja vertaisen palautetta keskustelufoorumissa 5. ajan käyttäminen tehtävään - tarkat ohjeet kaikesta (en ole olleskaan samaa mieltä. ei jätä tilaa oppimiselle oivaltamisen kautta!) - välitöntä apua sähköpostitse. - linkit pitää kommentoida 6. paljon vaatiminen ja sen viestiminen - tavoitteet esille 7. erilaisuuden huomioiminen - mahdollisuus tarjota eri oppimistyyleille sopivaa materiaalia - vapaus ajasta ja paikasta (tästä puuttuu lisätehtävien tarjoaminen hyville ja huonoille oppilaille!) Kysymyksiä, kun ottaa tekniikkaa käyttöön: saatavuus, laatu, tarve, tavoite, lisäarvo, interaktio, jatkuvuus, skaalautuvuus, tuki opettajalle ja opiskelijalle, infrastruktuuri, kulut, ja ylläpito Yhteenveto: Tekniikan käyttöönotto ei ole itsetarkoitus, vaan on mietittävä sen tuoma lisäarvo oppimiselle. Tekniikka tässä tarkoitti lähinnä webbisivuja, webissä olevaa materiaalia ja sähköpostia. Ajatuksia: Tiukka erottelu etäoppiskelun ja kontaktiopetuksen välillä tuntuu hassulta. Tekniikan avulla kontaktiopetusta voi mielestäni tapahtua myös silloin, kun opettaja ja oppija eivät ole fyysisesti kosketusetäisyydellä toisistaan eivätkä edes paikalla samaan aikaan. Eipä muuten tää kirjoittaja ole joutunut sähköpostihelvettiin vielä... Eikä ole kuullut automaattisesti korjattavista tehtävistä, rubyriceistä jne 4. Assessment 5. Other issues Chapter 19 Enhancing student learning through collaboration between academic affairs an student affairs George D. Kuh and Sara E. Hinkle muistiinpanot: - Pehmeitä asioita pitää opettaa enemmän, vaikka niitä ei yleensä curriculumista löydy - Luokan ulkopuolella opittua ei osata hyödyntää tarpeeksi - Yhteydet tutkijoiden ja opiskelijoiden välillä parantavat oppimista - haastavat tehtävät, nopea palaute ja interaktio opettajan kanssa - opettajien ja suunnittelijoiden pitää toimia yhdessä - yhteistyön lisääminen - kimmittoituminen opiskelijan menestymiseen (määritelmä sisältää mm. tyytyväisyyttä, jatkuvuutta, saavutuksia) vaatimuksia laskematta. voidaan jopa tehdä sopimus opiskelijan kanssa - saumaton oppimisympäristö, muuallakin kuin luokkahuoneessa opitaan. asuminen lähellä, ja opetusta jopa asuntolassa - yhteinen kieli nopettaa yhteistyötä. yhteinen opetuksen curriculum voi olla tämän apuväline - tietämys ja tehokas menetelmien käyttö. Tähän auttavat säännöllinen tapaaminen opettajien ja opiskelijoiden välillä, opiskelijoiden välinen yhteistyö, aktivoivat opetusmenetelmät, nopea palaute, aikaa tehtäville, korkeat odotukset, ja monipuolisuuden (eri oppimistavat ja lahjakkuus) kunnioittaminen - tiedon haku ja käyttö eli opiskleijapalautteen kerääminen - vahva johtaminen ja sitoutuminen johdolta - opiskelijan kannustaminen oppimiseen, eli esteiden poistaminen joka tasolla (esim. hallinnollisia haittoja). - tuodaan yhteen kaikki opiskelijan kanssa tekemisissä olevat tahot parantamaan esim. ensimmäisen vuoden opiskelukokemusta - kannustimet opettajille (symboliset ja rahalliset) ja epäkannustimien poisto (esim. yhteistyöstä rankaiseminen) - yhteistyöhön kykenevien ihmisten rekrytointi - konfliktien kaäsittely, koska niitä tulee, kun hallinto kohtaa opettajan. osapuolten välinen keskinen kunnioitus. yhteenveto: Yhteistyötä oppilaitoksen eri toimijoiden välillä pitää parantaa, jotta opiskelijat oppisivat. Oppimisympäristön muuttaminen oppimisyhteisöksi, jossa kaikki auttavat toisiaan oppimaan voi olla haastavaa, kun ei ole yhteistä kieltä ja ristiriitoja syntyy. Tavoite on kuitenkin yhteinen, joten ristiriidat voidaan selvittää. huomioita: Taloudelliset kannustimet eivät nyt tue edes tutkijoiden välistä yhdessä tekemistä. Kaikki opetukseen ja opiskelijoiden kanssa käytetty aika on pois tutkimuksesta, ja melkein jokaisen kohdalla ainoastaan tutkimuksessa etenemistä arvostetaan. Opettajien ja tutkijoidenkin välille pitää luoda yhteyksiä, esim. erilliset tutkimusinstituutit luovat vielä suurempia kuiluja. 6. Position-Specific Issues for Academic Leaders 7. Conclusion